Hyviä hetkiä Nizzassa

Jo nuoren reilaajan sydän sykähti junan saavuttua Ranskan Rivieralle. Myöhemminkin nenä on osoittanut kohti Välimerta ja erityisesti Nizzaa. Unelmien äärelle on kotoa joskus lyhyt matka.

Maantieteellisesti Ranskan Riviera alkaa Cannes’sta ja yltää Mentoniin, mutta rajat ovat käytännössä suurpiirteiset. Italiankin puolelta löytyy jatkoa Rivieralle: turkoosina kimalteleva meri, rantoja, rannikkokaupunkeja ja vihreinä kumpuilevia maisemia.

Meidän sukupolvemme ei voi niittää kunniaa tämän paratiisimaisen alueen löytämisestä, sillä Rivieralla on ollut asutusta jo reilut miljoona vuotta. Kulttuuri on vanhaa, sillä matkaoppaiden mukaan tuli sytytettiin Nizzassa jo 600 000 vuotta sitten.

Seudun löysivät jo pohjoisesta ja idästä vaeltelevat nomadit, jotka meidän nykyihmisten tavoin etsiytyivät Rivieralle auringon, meren ja hyvän ravinnon houkuttelemina. Monille ikiaikaiset kaupungit, vuoristokylät ja museot ovat tärkeitä, yhdet nauttivat rantaelämästä ja toiset luksuksesta ympärillään ja mahtavista shoppailumahdollisuuksista.

Rivieralla on aina törmännyt historian suurmiehiin, oman jälkensä ovat jättäneet Julius Caesar, Hannibal ja Napoleon. Matkailun varsinainen kulta-aika alkoi 1800-luvulla, eikä se ole vieläkään laantunut. Seurapiirien ja turistien lisäksi myös taiteilijoiden askel on johtanut Rivieralle: esimerkiksi Picasso asui Nizzan lähellä Antibesissä, jossa on nykyään suuri Picasso-museo ja Nizzassa on myös Marc Chagallin museo. Satumaisesta valosta hurmaantuivat myös Renoir ja Matisse.

Ehkä eläkevuosien varalle voisi alkaa hyvissä ajoin katsella nykyistä vähän lämpimämpää postiosoitetta. Nizzassa tarkenee nimittäin vielä joulukuussakin hyvin ilman toppatakkia.

Liikenne on Välimeren rannikolla juuri niin kaaosmaista kuin puhutaan, ainakin jämptin pohjoismaalaisen silmin. Paikalliset kieputtavat pieniä – ja kolhuisia – autojaan uskomattomista väleistä ja kaasupoljin pohjassa. Autoilijat kommunikoivat äänitorvin ja huitovin käsin.

Välillä kaikki yrittävät mennä risteyksestä samaan aikaan ja sitten noustaan autoista selvittämään tilannetta. Kielitaidoton on siinä tilanteessa varsin heikoilla, sillä sille päälle sattuessaan ranskalainen kieltäytyy härkäpäisesti puhumasta ja ymmärtämästä muuta kuin äidinkieltään.

Pysäköintitaloissakin saattaa eteen nousta yllättävä kielimuuri, jos maksuautomaatti ei jostakin syystä vaihda tutumpaan kieleen. Paikalliset keksivät vapaan pysäköintipaikan luovemmin vaikkapa risteyksen jalkakäytävältä tai jättävät autonsa tyynesti keskelle tietä käydessään vain pikaisesti hoitamassa asioitaan. Tottahan muut autoilijat ymmärtävät hätävilkkujen tarkoittavan lyhyttä asiointiaikaa, vain ulkomaalaiset polttavat taas päreensä.

Nizzaan onkin kätevintä ja hermoja hellivintä tutustua jalan. Pienelläkin alueella on paljon nähtävää. Ostoskeskusten lisäksi pienet putiikit houkuttelevat poikkeamaan. Kuppilat, kahvilat ja ravintolat vievät osansa huomiokyvystä.

Vanhankaupungin keskellä sijaitsee kukka- ja vihannestori, joka saa pään pyörälle. Tori suorastaan tulvii kukkia, hedelmiä ja vihanneksia. Väriloistoa ja tuoksuja on vaikea kuvailla. Leipomot, juusto- ja viinikaupat täydentävät aistien juhlan.

Vaikka keskivertoauto onkin Nizzassa pikaisen analyysin mukaan pikkuinen ja ketterä ranskalainen, siellä voi lepuuttaa silmiään myös loistopeleissä. Satama-altaissa kelluu miljoona poikineen, ja jahdeilla saattaa hyvässä lykyssä bongata jonkun julkkiksenkin. Tosin kaikki näyttävät näillä kulmilla niin tyylikkäiltä ja itsevarmoilta, että aurinkolasien taakse saattaakin kätkeytyä ihan tavallinen ranskalainen.

Rantaa seuraavalla bulevardilla näkee sekä etelänlomilta tuttua rantaelämää että hienostohotellien ja putiikkien eleganssia. Ranta on viipaloitu hotellien yksityisalueisiin sekä kaikille avoimiin hiekkasiivuihin. Rantakadulla energisimmät lenkkeilevät ja esittelevät kuumimpia tuoteuutuuksia, mutta siellä törmää myös valkohapsisiin eläkeläisiin, jotka köpöttelevät pienten koiriensa kanssa.

Englantilaisia pidetään eläinrakkaana kansana, mutta kyllä nizzalainenkin rotukoira tuntee arvonsa ja osaa ottaa paikkansa. Osa istuu tyytyväisinä emäntänsä tai isäntänsä työntämässä kävelytuessa, osa sopii oikein somasti ulkoiluttajansa kainaloon ja omin jaloinkin jotkut alentuvat sipsuttelemaan. Koirien jätöksiä siivoaa kaupungin työntekijä, joka pörrää isolla, ajettavalla imurillaan kärsivällisesti ainakin pääkatujen varret.

Teksti ja kuvat: Pirjo-Margit Lehtinen

Kohteet:  Nizza

Lue lisää aiheesta