Milano – Italian viehko teollisuusveturi

Mitä yhteistä on pääministeri Silvio Berlusconilla, Da Vinci -koodi -kirjalla ja huippumuodilla? Tietysti: Milano.

– Kerro sitten, onko Milano yhä sellainen harmaa iso teollisuusveturi kuin kymmenen vuotta sitten vai onko noet jo pesty rakennuksista pois, ystäväni kuittasi kuullessaan, että olen lähdössä Milanoon.

Kun sukellan ulos juna-asemalta matkalaukkuani raahaten, ensimmäinen mieleen tuleva sana ei ole harmaa tai nokinen. Kesäkuussa kaupunki kylpee yli kolmenkymmenen asteen helteessä. Tuulenvirekään ei tunnu ja harmaat pulut hyppivät röyhkeästi nupukivikaduille asetetuilla lounaspöydillä tuskaisen näköisinä, nekin kuin varjoa etsien.

On totta, että Milanoa nimitetään monesti pohjoisen harmaaksi nopean elämänrytmin kaupungiksi.

Milano on Italian dynaamisin kaupunki, talouselämän, muodin ja tyylin keskus. Se on myös yksi Euroopan vauraimpia kaupunkeja ja Italian toiseksi suurin kaupunki. Fiera Milanon messukeskus suorastaan kuhisee kansainvälisiä tapahtumia. Milanossa sijaitsevat myös maan riippumattomat kaupalliset televisioasemat, mainostoimistot ja yliopistot.

Suurin osa kaupungin rakennuksista edustaa uusklassista, jugendia ja modernia tyyliä, mutta joukossa on myös keskiaikaisia ja renessanssirakennuksia. Kaupungin historiallinen keskusta rajoittuu kolmen kehätien sisäpuolelle. Milanon saastuneesta ilmasta puhutaan tuon tuosta. Joskus on määrätty täydellinen yksityisautojen ajokielto keskustaan, joskus ihmisiä on jopa kehotettu pysymään sisätiloissa, mutta kesäkuisena päivänä aurinko paistaa siniseltä taivaalta, eikä saasteista huomaa jälkeäkään.

Milano sijaitsee tasangolla Alppien eteläpuolella, noin 50 kilometrin päässä vuoristosta. Roomaan on muutaman tunnin junamatka – junatyypistä riippuen. Milanon sijainti Alppien yli menevien teiden kohtauspaikkana on keskeinen. Kaupungin nimikin liittyy sen perustuspaikkaan, latinankielinen sana Mediolanum tarkoittaa keskellä sijaitsevaa.

Milano on 1,5 miljoonaan asukkaan suurkaupunki. Nykyisin yhä useampi asukas on kotoisin muualta, monet Afrikasta. Milanokin on siis muuttunut kansallisuuksien sulatusuuniksi.

Täältä löytyvät toisaalta Italian rumimmat slummit, toisaalta Italian hienoimmat muotiliikkeet. Kaupungista on kasvanut muodin ja designin mekka, jossa jylläävät Armanin, Ferragamon, Benettonin, Guccin, Pradan ja Versacen kaltaiset nimet. Estetiikka, elämän pienet nautinnot ja luovuus kukkivat harmaan pinnan alla.

Milanon kadut ovat vilkkaita, torvet tööttäilevät, autot ja vespat säntäävät sekaisin liikennevalojen vaihduttua vihreiksi ja joskus näky on suorastaan elokuvamainen: mustiin, viimeisen päälle istuviin pukuihin sonnustautuneet nuoret liikemiehet kurvaavat vespojen selässä kiiltävät kengät vilahtaen ohitse.

Milanossa, jos missä, näkee tyylikästä pukeutumista. Via Montenapoleone, Via Della Spiga, Via Manzoni ja monet muut kadut ovat täynnä toinen toistaan tyylikkäämpiä muotiliikkeitä, joissa kukkaro on toden totta koetuksella. Edullisempia liikkeitäkin toki löytyy, niitä on esimerkiksi Duomon ympärillä.

Tyyli on hieman toinen kuin mihin on totuttu pohjoisessa. Tullessani paitapusero päälläni ulos milanolaisen paitamyymälän pukukopista, toinen paikalla olleista vanhemmanpuoleisista myyjärouvista näpsäytti elegantilla etusormen liikkeellä paidasta ylimmäisen napin auki aivan kuin muistuttaen siitä, että Italiassa uskalletaan pukeutua naisellisesti ja aistikkaasti myös liike-elämän puolella. Täällä uskotaan, että kauneus ja visuaalisuus eivät sulje älyä pois.

Oiva ostospaikka on Il Salotto di Milano, milanolaisten salonki, olohuone, eli vanha lasikattoinen ja teräsrunkoinen käytäväkokonaisuus, joka yhdistää Duomon ja La Scalan edessä olevat piazzat eli aukiot toisiinsa. Galleria Vittorio Emanuele on katetuista käytävistä upein. Käytävien varret ovat täynnä myymälöitä ja joukossa on jokunen kahvilakin. Käytävillä harhailtuaan törmää helposti La Scala -teatteriin,
Giuseppe Verdin valtakuntaan, jossa
Napoleonkin järjesti omat voitonjuhlansa kukistettuaan Milanon valtansa alle. Oopperailta Milanon La Scalassa on musiikinystävälle varma elämys, liput kannattaa varata hyvissä ajoin.

Kaupungin ehdoton sydän on Piazza del Duomo. Iltaisin toriaukeamalla parveilee aina ihmisiä ja usein piazzalla on myös erilaisia tapahtumia. Esimerkiksi juhannuksena toriaukeamalla järjestettiin monipäiväinen tapahtuma, jonka ilmaiskonsertissa oli esiintymässä kukapa muu kuin itse
Sting!

Milanon Duomo on niin vaikuttava rakennus, että sitä on vaikea kuvata sanoilla.
Mark Twain on kuvannut Duomoa marmorista tehdyksi runoksi. Ehkä jotakin tämän jylhän rakennuksen mittasuhteista kertovat seuraavat luvut: Duomo on maailman isoin goottilainen katedraali ja Euroopan kolmanneksi suurin kirkko. Se on 158 metriä pitkä ja 66 metriä leveä. Rakennuksen sisäkorkeus on kupolin kohdalta mitattuna 68 metriä.

Duomon rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1386, mutta se valmistui vasta monta ihmisikää ja 500 vuotta myöhemmin vuonna 1813. Julkisivun marmori on peräisin Maggiore-järven seudulta ja kirkon pääkuorin krusifiksissa väitetään olevan naula Jeesuksen rististä. Duomo on upea sivultakin katsottuna, mutta pääsee oikeuksiinsa vasta kun katon yksityiskohdat näkee paremmin. Vinkkinä kerrottakoon, että vastapäisen tavaratalon ylimmän kerroksen ravintolasta on upea näköala Duomolle päin.

Duomon katolle pääsee hissillä, matka maksaa alle kymmenen euroa. Hissiltä eteenpäinkin riittää vielä kävelemistä. Katolta näkee Alpeille asti, mutta huomio kannattaa kiinnittää uskomattoman taiteellisiin pieniin veistoksiin, joita katto on täynnä. Erilaiset hahmot täyttävät pilarit. Koiranpään muotoisista sadevesiviemäreistä vesi valuu ulos koiran suusta. Hahmoja on kaikkiaan yli 2000! Koko tunnelma Duomon katolla on unenomainen ja vaikuttava. Miten paljon työtunteja tähän on kulunut!

Castello Sforzesco kuuluu Milanon tärkeimpiin rakennuksiin jo pelkästään massiivisen olemuksensa takia. Linnan rakennutti Milanoa hallinnut
Visconti-suku 1400-luvulla. Linna tuhoutui 1440-luvulla ja
Sforzat rakensivat sen uudelleen. Heidän hallitessaan siitä tuli yksi Euroopan mahtavimmista ja sivistyneimmistä hoveista.

Sforzan suvun kukistuttua 1535 linnaa käytettiin kasarmina, kunnes se 1800-luvulla muutettiin museoksi. Linnan taideherkkuihin kuuluvat
Arcimboldon Primavera ja
Michelangelon veistämä, keskeneräiseksi jäänyt Randaninin Pietá.

Taidetta löytyy lisää Brerasta, joka on kuin Helsingin Hakaniemi: entisestä työväenalueesta on sukeutunut trendikäs asuinalue. Sen sydämessä sykkii vilkas baarikatu, jonka terassit täyttyvät iltaisin alkudrinkeille pistäytyneistä kulkijoista. Pientä suolaistakin baarikadulta saa, mutta varsinainen illallinen nautitaan selvästikin muualla. Näille terasseille tullaan juomaan erikoisia drinkkejä ja tapaamaan ystäviä alkuillan vieton merkeissä.

Kivenheiton päässä baarikadun vilkkaasta kohdasta sijaitsee Pinacoteca di Brera, Milanon arvokkain taidegalleria. Rakennus perustettiin alun perin Napoleonin luostareista, syrjäytetyiltä ylimyksiltä ja kirkoista saaman saaliin esittelypaikaksi. Kokoelmaan kuuluu nykyään yli 600 teosta ja salejakin on 40. Yhdessä salissa on mahdollisuus seurata teosten entisöintiä lasiseinän läpi. Nykyään rakennuksessa toimii myös kuvataiteilijoiden akatemia. Mahtavat puitteet opinnoille.

Erityisesti Italian renessanssin ja venetsialaisten koulukuntien maalareiden teoksia on runsaasti. Yksi vaikuttavimmista ja tunnetuimmista teoksista on varmasti
Andrea Mantegnan Kuollut Kristus, jossa katsoja pääsee aivan kuin Jeesuksen kuolinvuoteen äärelle. Myös sellaisten mestareiden, kuten
Tintoretton,
Giovannin,
Bellinin,
Piero della Francescan ja
Rafaelin töitä on nähtävillä.

Da Vinci -koodi -kirjan ystäville Milano on juuri se oikea paikka. Moni on kaupungin selvästi jo löytänytkin. Kun
Helena Petäistö kertoo kirjassaan poikkeavansa aina silloin tällöin Milanossa ollessaan Santa Maria delle Grazien kirkon ruokasalissa sijaitsevaa
Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen -teosta katsomaan, hän selvästi puhuu ajasta ennen tätä muotibuumia.

Mikään opaskirja ei osaa varoittaa siitä valtavasta suosiosta, jonka kohteeksi vanhan luostarin ruokasalissa oleva maalaus on päässyt. Tarkasti ilmankosteudeltaan, lämpötilaltaan ja valo-olosuhteiltaan valvottuun ruokasaliin pääsee kerrallaan vain parikymmentä henkeä, jotka saavat katsella teosta 15 minuutin ajan. On turha kuvitella, että da Vincin työtä pääsisi näkemään, ellei ennakkovarausta ole osannut tehdä, sillä kaikki paikat ovat loppuunmyytyjä koko seuraavan kuukauden ajaksi.

Kirkon takana on pieni myymälä, josta saa ostaa kaikenlaista aiheeseen liittyvää. Kirjojen kuvista ja julisteista näkee, että da Vincin Viimeinen ehtoollinen ei ole säilynyt kovin hyvin. Taiteilija maalasi työnsä poikkeuksellisesti temperaväreillä kuivalle laastipinnalle, eivätkä värit ole pysyneet lainkaan niin hyvin kuin hänen yleensä käyttämällään freskotekniikalla tehdyissä töissä. Itse asiassa maalaus alkoi tärveltyä jo viisi vuotta valmistumisensa jälkeen ja sitä on korjattu moneen otteeseen.

On kummalista, että maalaus ylipäätään on vielä olemassa, sillä Napoleonin sotilaat käyttivät sitä maalitauluna. Lisäksi rakennusta pommitettiin vuonna 1943, mutta maalaus säästyi kaiken keskellä kuin ihmeen kaupalla.

Entä elämä Milanossa? Millaista se on matkailijan silmin? Kiireistä ja samankaltaista kuin suurkaupungeissa yleensä. Lounastaukojen aikaan kahviloissa on ruuhkaa, ihmisillä kiire. Myös eurot ovat Milanossa yhtä hupaa tavaraa kuin Helsingissä: vesipullosta voi joutua pulittamaan eurosta neljään euroon kaupasta tai kioskista riippuen. Ja vettähän helteellä kuluu – niin ja käsintehtyä jäätelöä, joka maksaa tötterön koosta riippuen 2–6 euroa annokselta.

Jäätelöherkkunsa voi Milanossa syödä joko vohvelikuoresta tai pahvikupista (coni on vohvelikuori). Ero Suomessa myytävään pääosin tehdastekoiseen jäätelöön on huomattava. Itseään kunnioittava jäätelökauppias hankkii jäätelönsä kaikki raaka-aineet itse marjoista lähtien ja sen kyllä huomaa maussa!

Leipomot ja kahvilat ovat oikeita aarreaittoja. Leivonnaiset ovat kuin pienoisveistoksia makeine väreineen. Piirakanpalat, focacciat ja paninit toimivat hyvin ruokaisina huikopaloina, jotka saa nopeasti mukaansa. Käytäntö on, että tilaus maksetaan ensin kassalle ja sitten tuotteet saa kuittia vastaan tiskiltä. Kunnolla ruokaillessa kannattaa huomioida erillinen kattausmaksu, joka laskutetaan per ruokailija. Tavallista kahvia saa tilaamalla caffe americanan.

Edullisen ja hyvän iltaruokapaikan löytäminen ei aina ollut helppoa. Mauttomia pastoja tomaattikastikkeen kera tarjoili moni paikka. Mitä keskeisempi sijainti turistinähtävyyden vieressä, sen mauttomampaan ruokaan saa varautua. Tuli kerrattua ainakin se, että aina ei kannata mennä merta edemmäs kalaan: hinta-laatusuhteeltaan hyvä kiinalainen ravintola La Felicitá löytyi heti majapaikkani hotelli Londonin vierestä Via Rovellolta ja herkuttelemaan pääsin myös pikkuleipomoiden piirakoita maistellessa.

Kun oli aika jättää haikeat hyvästit Milanolle, ei luvattua ja hyvissä ajoin jo Suomessa Avikselta varattua autoa kuulunutkaan hotellille sovittuun aikaan perään soitteluista ja kyselyistä huolimatta. Suomen Avis ilmoitti, ettei ota mitään vastuuta asiasta ja milanolaisessa toimistossa taas luvattiin kolme kertaa peräkkäin tuoda auto ihan juuri. Joka puhelun jälkeen aikaa kului tunnista kahteen tuntiin. Tällaista ei ikinä tapahtuisi Suomessa, ajattelin.

Kolmannen puhelun jälkeen hotelli Londonin vastaanoton ystävällinen nainen huokaisi väsyneesti ja myötätuntoisesti: "Tällaista se on, ovat ottaneet liikaa varauksia, ei voi mitään."

Lopulta ala-aulaan ilmestyi hikinen kiharapäinen nuori mies, joka ei vaivautunut edes pahoittelemaan ja viittasi kintaalla hinnanalennuspyynnöilleni. Aikani vängättyäni annoin periksi. Oli aika myöntää tosiasiat: joissakin asioissa me suomalaiset vain olemme – ylivoimaisia.

Teksti ja kuvat: Nina Pinjola / Mediafocus

Lisätietoja:

Näe ja koe Italia, Tammi 2005

Insight Compact Guide Milan, APA Publications 2003

Helena Petäistö: Aamiainen Cocon kanssa Roomassa Milanossa ja Ateenassa, Tammi 2004

Kohteet:  Milano Italia

Lue lisää aiheesta