Romeon ja Julian Verona

Pohjois-Italiassa sijaitseva Verona on tunnettu ympäri maailman rakastavaisten, Romeon ja Julian, kaupunkina. Romanttinen Verona onkin italialainen kaupunki parhaimmillaan, täynnä historiaa ja tunnelmaa.

Adigejoen varressa sijaitseva, 250 000 asukkaan Verona on nykyään Veneton alueen toiseksi suurin kaupunki Venetsian jälkeen. Veronaa pidetään myös yhtenä Pohjois-Italian viehättävämmistä kaupungeista. Se onkin täynnä ylväitä palatseja, hiljaisia luostareita ja vanhoja katuja romanttisine toreineen. Menneisyys on elävästi katukuvassa läsnä lukemattomien hyvin säilyneiden rakennusten ja muistomerkkien ansiosta.

Verona tunnetaan myös lempinimellä piccola Roma, pikku-Rooma. Se viittaa kaupungin sijaintiin Italian ja Euroopan välisten tärkeiden teiden risteyskohdassa. Keskeinen sijainti onkin ollut merkittävä asia kaupungin kehityksen kannalta. Paikalla oli jo ennen Kristuksen syntymää kelttiläinen siirtokunta, josta kehittyi vuonna 89 eKr. roomalainen kolonia. Kolonian kautta kulki peräti kolme roomalaista tietä, joten kaupunkia rakennettiin alusta alkaen arvokkaan näköiseksi. Roomalaisten ajalta ovatkin peräisin monet Veronan tunnetut rakennukset, kuten amfiteatteri Arena, Teatro Romano, Porta Borsano, Ponte Pietro sekä monet muut muistomerkit.

Veronasta kehittyi aikojen kuluessa vireä kaupunki, jossa syntyi muun muassa kuuluisa runoilija
Catullus. Rooman valtakunnan jakautumisen jälkeen vuonna 395 jKr. Verona jäi Länsi-Rooman haltuun, ja sen jälkeen kaupungissa vaihtuivat hallitsijat tiheään. Veronaa ovat hallinneet muun muassa länsigootit, itägootit, bysanttilaiset, langobardit, Kaarle Suuren johtamat karolingit ja saksalaiset. Vuonna 1183 Veronasta tuli vapaa kaupunkitasavalta.

Keskiajan Verona on tunnettu rikkaitten sukujen välisistä valtataisteluista ja juonitteluista. Taloudellisesti kaupunki kukoisti, ja näihin aikoihin kaupunkikuvaan ilmestyivät myös vaikutusvaltaisten perheiden omaksi suojakseen rakentamat tornit. Eniten kaupunkikuvaan jätti merkkejä
Scalan (Scaligerin) suku, joka hallitsi Veronaa vuosina 1260-1387.

Scalan suvun tunnetuin hallitsija oli
Can Francesco della Scalasta (1291-1329), joka tunnettiin paremmin nimellä Cangrande I (iso koira). Syytä lempinimeen ei tiedetä, mutta hallitsijan kerrotaan käyttäneen koiran pään muotoista kypärää. Cangrande I:n sotamenestyksen ansiosta Veronan valtakunta laajeni kattamaan lähes koko Veneton alueen, mutta hallitsija oli tunnettu myös valistuneena prinssinä ja mesenaattina.

Cangrande I:n aikana Verona eli taloudellisesti ja kulttuurisesti rikasta aikaa. Arvostetun mesenaatin hoviin virtasi keskiajan tunnettuja taiteilijoita. Cangrande kuoli kuitenkin jo 38-vuotiaana. Hänen ruumiinsa 675 vuotta vanhaa muumiota tutkitaan parhaillaan Veronassa, jotta saataisiin selville esimerkiksi se, kuoliko hän myrkytettynä.

Tunnetuin Cangranden hoivissa eläneistä taiteilijoista oli maanpakoon joutunut
Dante Alighieri. Dante, Italian runoilijoista suurin, syntyi ja opiskeli Firenzessä. Vuonna 1300 hänet valittiin yhdeksi kaupungin johtavista miehistä, mutta jo vuotta myöhemmin Danten puolue syrjäytettiin, ja vuonna 1302 hän joutui 19-vuotiseen maanpakoon. Dante oli niin kiitollinen Cangrandelta saamastaan avusta, että hän omisti tälle jopa Jumalaisen näytelmänsä kolmannen osan, Paratiisin. Molemmat, sekä Dante että Cangrande, ovat Veronalle edelleen tärkeitä hahmoja.

Myöhemmin Verona joutui vielä lyhyeksi aikaa Milanon Viscontien valtaan ja kuului vapaaehtoisesti myös Venetsiaan. Näiltä ajoilta ovat peräisin kaupunkikuvassa näkyvät siivekkäät Pyhän Markuksen leijonan kuvat. Tämän jälkeen Napoleon valloitti kaupungin, ja se joutui rauhassa Itävallalle. Vuonna 1866 Verona viimein yhdistyi Italian kuningaskuntaan.

Veronan ystäville vinkiksi: monet matkanjärjestäjät tuovat Garda-järven matkailijansa Italiaan juuri Veronan kautta. Niinpä matkatoimistot myyvät myös pelkkiä lentolippuja Veronaan ja takaisin charter- eli tilauslennoille. Veronan päänähtävyyksiin ehtii hyvinkin tutustua päivässä tai parissa, koska etäisyydet kaupungissa ovat suhteellisen lyhyitä. Maksuttomia pysäköintipaikkoja ei juuri ole, joten kaupunkiin kannattaa tulla bussilla tai junalla.

Jos kuitenkin tulet autolla, selvitä etukäteen pysäköintimahdollisuudet. Joillakin hotelleilla saattaa olla omia pysäköintipaikkoja tai sopimus pysäköintihallin kanssa, mutta varaudu maksamaan pysäköinnistä noin 20-30 euroa päivältä.

Verona, kuten monet muutkin italialaiset kaupungit, on parhaimmillaan jalan tutustuttaessa. Kiireetön kävely vanhoilla kujilla ja toreilla, ja mahdollisuus istahtaa kahville tai jäätelölle seuraamaan ohikulkijoita tai ihastelemaan vastapäisiä kauniita rakennuksia, ovat olennainen osa Veronan matkaa.

Ostoksiakin Veronassa voi tehdä - jos kukkaro vain kestää Via Mazzinin upeat houkutukset. Tarjolla on upeita italialaisia muotiluomuksia ja kauniita kenkiä. Muutama edullisempikin liike kadulta löytyy, mutta suurin osa vaatii melko pullean lompakon. Kaupat ovat tavallisesti auki kello 9-12.30 tai 10-13. Ne avautuvat uudelleen iltapäivällä neljän aikoihin ja sulkevat jälleen ovensa 19.30 tai 20.00. Viikon huonoin vierailupäivä on maanantai, koska silloin monet nähtävyyspaikat ovat kiinni.

Piazza Bran suuri aukio vastaanottaa matkailijan kaupunkiin. Sen laidalla sijaitsee Italian kolmanneksi suurin amfiteatteri, Arena, jota isompia ovat vain Rooman Colosseumin ja Napolin Capua. Arena rakennettiin alun perin 30 000 katsojalle, mutta nykyään maanjäristysten ravistelemaan teatteriin mahtuu enää 20 000 katsojaa. Veriset gladiaattoritaistelut ovat vaihtuneet sivistyneisiin taide-esityksiin ja oopperaan.

Arena on nykyään 138 metriä pitkä ja 109 metriä leveä ulkoilmateatteri, joka täyttyy erityisesti Veronan oopperajuhlien aikaan heinä-elokuussa. Arenaa vastapäätä on Liston, paikallisten suosima kävelykatu. Piazza Bralta kannattaa seurata Via Mazzinia, kaupungin vilkkainta ja tyylikkäintä liikekatua, joka vie syvemmälle keskiaikaiseen kaupunkiin.

Via Mazzini tuo Piazza delle Erbelle, yrttitorille, joka oli roomalaisaikana kaupungin keskus, forum. Toria ympäröivät monet upeat rakennukset, kuten Palazzo Maffei ja Torre del Gardello. Pitkänomaisella torilla näkyvät kauppiaiden aurinkovarjorivistöt. Kaupan on monenlaista tavaraa venetsialaisnaamareista vihanneksiin. Torin perällä on Madonna Verona -suihkulähde.

Yrttitorin vieressä on Piazza dei Signori, Veronan tyylikkäin aukio, jonka keskellä seisoo Danten patsas. Sen lähettyvillä on pieni kirkko, Santa Maria Antica, ja Scala-suvun hallitsijoiden hautamuistomerkki. Muistomerkissä erottuu ratsastajapatsas, joka kuvaa Cangrande I:tä.

Hallitsijasuvun rakennuttama linna, Castelveccio, puolestaan löytyy seuraamalla Piazza Bralta alkavaa Via Romaa linnalle asti. Castelvecciossa sijaitsee myös Veronan taidemuseo, jossa voi ihailla sellaisten veronalaisen ja venetsialaisen taidekoulun mestareiden kuin
Tintoretton ja
Tiepolon teoksia. Kuuluisin Veronan kirkoista, Basilica San Zeno, puolestaan sijaitsee vanhan ydinkeskustan ulkopuolella samannimisen aukion luona.

Monet matkailijoista tulevat Veronaan ennen kaikkea Romeon ja Julian jalanjäljissä, kaupungin romanttisen maineen vetäminä. Alun perin traagisen rakkaustarinan kirjoitti
Luigi da Porto 1520-luvulla, mutta tarina on sen jälkeen inspiroinut monia ja muuntunut näytelmästä baletiksi. Erityisen tunnetuksi tarina tuli
William Shakespearen Romeon ja Julian myötä. Shakespearen näytelmä on lyyrisen hehkuva tarina viattomasta rakkaudesta 1300-luvun sukuvihan ja verikoston Italiassa. Näytelmä sai ensi-iltansa todennäköisesti vuonna 1595.

Nykyajan Veronassa Romeo ja Julia ovat tavallaan yhä läsnä, vaikka ei ole varmuutta edes siitä, ovatko he todella eläneet vai olleet vain taiteilijan luomaa fiktiota. Yksityisomistuksessa oleva Romeon kotitalo sijaitsee osoitteessa Via Arche Scaligere 2-4 ja Via Shakespearen varrelta löytyy askeettinen Tomba di Giulietta (Julian hauta).

Veronan pyhiinvaelluskohteeksi numero yksi on kuitenkin muodostunut Julian parveke Julian kotitalossa (Casa di Giulietta), Palazzo Capulettissa, osoitteessa Via Cappello 23. Jo arkisessa porttikongissa oivaltaa, että paikka on oikea, sillä kiviset seinät on töherretty täyteen nykyajan rakastavaisten nimiä. Lappuja on kiinnitetty seiniin mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla: purkalla, teipillä, millä tahansa keinoin. Ei voi kuin ihmetellä pariskuntien suurta tarvetta jättää jotakin itsestään muistoksi tälle paikalle todistaakseen ihastuksensa tai rakkautensa suuruutta.

Sisäpihalla näkyy Julian - tai niin kuin italialaiset sanovat: Giuliettan - parveke, jolle Romeon väitetään kiivenneen. Todisteita siitä, että Julia-niminen nuori neito olisi asunut tässä talossa, ei kuitenkaan ole. Päinvastoin, paikalla on 1200-luvulla luultavasti toiminut majatalo. Matkailijoita kuitenkin riittää, ja vastapäisen talon alakertaan, samalle sisäpihalle, on perustettu jopa Romeo & Giulietta -aiheisia matkamuistoja myyvä liike. Toinen saman ketjun liike löytyy Via Cappellon varrelta, läheltä Piazza delle Erbeä.

Julian kotitalon sisälle pääsee tutustumaan pääsymaksua vastaan. Samalla rahalla voi myös kurkistaa parvekkeelta alas. Parvekkeen alla on Julian patsas, eikä pidä ihmetellä, jos lähes jokainen matkailija käy puristamassa metallineitosen oikeaa rintaa. Eleen kun väitetään tuovan matkailijalle onnea.

Teksti ja kuvat:
Nina Pinjola / Mediafocus

Kohteet:  Verona Italia

Lue lisää aiheesta